12.6.1992

1. RIKOSASIA

Asianomistaja Oy Etna-Lämpö Ab:n vaatimukset

Oy Etna-Lämpö Ab on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

A:n vastaus

A on kiistänyt syytteen ja lausunut muun muassa, että hän oli saanut investointitalletustodistukset haltuunsa omistaessaan Oy Etna-Lämpö Ab:n kaikki osakkeet ja että hän oli myös voinut käyttää niitä liiketoimissaan velkojen vakuudeksi. Suomen Pankki oli talletustodistuksissa sitoutunut maksamaan todistusta vastaan siitä ilmenevät varat nimenomaan tallettajalle. Suomen Pankin käytännön mukaan edellytettiin tallettajan suostumusta, mikäli talletetut varat haluttiin maksettavaksi jollekulle muulle henkilölle. Näin ollen kysymys oli määrätylle henkilölle asetetusta velkakirjasta, joka oikeuskäytännön mukaan ei voinut olla anastusrikoksen kohteena. Epäselvää oli, voivatko talletustodistukset edes olla siirron kohteena siten, että siirron saaja voi saada talletetut varat. Oy EtnaLämpö Ab oli mahdollisesti edelleenkin talletustodistusten oikea omistaja ja voi nostaa varat ilman talletustodistuksiakin. Näin ollen oli epäselvää, oliko A menettelyllään erottanut Oy Etna-Lämpö Ab:ltä rahanarvoista omaisuutta. Talletustodistuksia ei myöskään ollut pantattu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden velkojen vakuudeksi eikä niiden panttaus muutoinkaan ollut ollut sellaista menettelyä, jota tarkoitettiin osakeyhtiölain 16 luvun 8 tai 9 §:ssä. Talletustodistusten panttaukset ja rahojen siirrot olivat tapahtuneet A:n omistaessa Oy Etna-Lämpö Ab:n kaikki osakkeet lukuun ottamatta 20.5.1987 tapahtunutta 10.000 markan suoritusta, jonka osalta ei ollut selvitystä, kuka siirron oli tehnyt. Rahalainojen antamisessa ei myöskään ollut ollut kysymys losakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännöksen vastaisesta menettelystä.

2. RIITA-ASIA

Oy Etna-Lämpö Ab:n vastaus

Oy Etna-Lämpö Ab on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen. Oy Etna-Lämpö Ab on lausunut muun muassa, että talletustodistuksen panttaus oli tapahtunut vasta 2.6.1987. Talletustodistus oli tavallinen velkakirja, joten Top-Hill Kommandiittiyhtiö ei voinut saada velkakirjalain 15 §:ssä tarkoitettua väitesuojaa eikä se saanut mainitun lain 27 §:n nojalla talletustodistukseen parempaa oikeutta kuin mitä Oy Etna-Lämpö Ab:llä oli. Oy EtnaLämpö Ab:n toimialaan ei kuulunut takausten antaminen ulkopuolisten sitoumuksista eikä kommandiittiyhtiö ollut edellyttänyt Oy Etna-Lämpö Ab:n hallituksen kokouksen pöytäkirjaa panttauksesta. Näin ollen kommandiittiyhtiö ei ollut ollut perustellussa vilpittömässä mielessä saadessaan talletustodistuksen haltuunsa. A oli pantannut talletustodistuksen osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n ja 16 luvun 9 §:n säännösten vastaisesti henkilökohtaisesti takaamansa vekselin vakuudeksi.

Oy Etna-Lämpö Ab:n kanne raastuvanoikeudessa

Oy Etna-Lämpö Ab on Top-Hill Kommandiittiyhtiölle 15.1.1990 tiedoksi toimitetun vastahaasteen nojalla lausunut, että kommandiittiyhtiölle luovutettu investointitalletustodistus ei ollut arvopaperi vaan tavallinen velkakirja, eikä siten panttauskelpoinen. Talletustodistus oli joutunut Oy Etna-Lämpö Ab:n hallusta sen tahtomatta eikä kommandiittiyhtiö ollut ollut vilpittömässä mielessä vastaanottaessaan talletustodistuksen. Kommandiittiyhtiö ei ollut myöskään noudattanut velkakirjalain mukaista selonottovelvollisuutta.

Tämän vuoksi Oy Etna-Lämpö Ab on vaatinut, että kommandiittiyhtiö velvoitetaan luovuttamaan sille investointitalletustodistus nro 14830.

Top-Hill Kommandiittiyhtiön vastaus

Kommandiittiyhtiö on vastustanut kannetta.

Raastuvanoikeuden päätös 3.4.1990

Raastuvanoikeus on, kuultuaan rikosasiassa Oy Bensow Ab:tä, Jukova Oy:tä ja Top-Hill Kommandiittiyhtiötä, ottanut rikos- ja riita-asian yhdessä käsiteltäväkseen sekä lausunut seuraavaa.

1. Rikosasia

A oli 30.1.1987 tullut Oy Etna-Lämpö Ab:n koko osakekannan omistajaksi ja hänet oli 10.2.1987 valittu yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Muiksi hallituksen jäseniksi oli valittu B ja C. A:lla oli ollut oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi. A oli 7.5.1987 myynyt 51 prosenttia Oy Etna-Lämpö Ab:n osakkeista Oy Sherlock Ltd:lle. Oy Etna-Lämpö Ab:n hallituksen puheenjohtajaksi oli tämän jälkeen valittu X. Oy EtnaLämpö Ab:n 1.6.1987 pidetyssä yhtiökokouksessa, johon A oli osallistunut hallituksen jäsenenä, oli todettu A:n hallussa olevan 556.050 markan arvoiset Suomen Pankin investointitalletustodistukset, jotka kuuluivat Oy EtnaLämpö Ab:lle.

A oli sitoutunut luovuttamaan 28.4.1987 allekirjoittamallaan yleispanttaussitoumuksella Jukova Oy:lle pantiksi talletustodistuksen nro 9621 Särkisalon Veneveistämö Oy:n velkojen vakuudeksi, 13.5.1987 allekirjoitetulla yleispanttaussitoumuksella Oy Bensow Ab:lle pantiksi talletustodistuksen nro 31338 omistamansa Meriosa Ky:n velan vakuudeksi ja 2.6.1987 allekirjoittamallaan yleispanttaussitoumuksella Top-Hill Kommandiittiyhtiölle pantiksi talletustodistuksen nro 14830 Särkisalon Veneveistämö Oy:n velkojen vakuudeksi. Näinä aikoina Meriosa Ky oli omistanut Särkiveneet Oy:n 15 osakkeesta 14 ja Särkiveneet Oy puolestaan Särkisalon Veneveistämö Oy:n osakkeet. Meriosa Ky:n omistaja ja vastuunalainen yhtiömies oli ollut A ja sen toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä oli toiminut Y. Oy EtnaLämpö Ab:n hallitus oli 10.4.1987 käsitellyt panttausta ainoastaan talletustodistuksen nro 31338 osalta. Tuohon hallituksen kokoukseen, jota ei ollut laillisesti kutsuttu kokoon, ei ollut ottanut osaa hallituksen jäsen C. Muut panttaukset oli suoritettu A:n toimesta.

Oy Etna-Lämpö Ab oli vuokrannut Meriosa Ky:n omistaman Hangossa olevan tehdaskiinteistön. Vuokrasopimus oli sovittu alkamaan 2.2.1987 ja vuokran määräksi oli sovittu 109.200 markkaa kuukaudessa. Oy Etna-Lämpö Ab oli 30.1.20.5.1987 suorittanut Meriosa Ky:lle lainoina ja vuokraennakkoina yhteensä 1.131.500 markkaa ja Särkisalon Veneveistämö Oy:lle lainana 30.000 markkaa eli yhteensä 1.161.500 markkaa. Tämä määrä oli sittemmin maksettu takaisin Oy Etna-Lämpö Ab:lle.

Jukova Oy:lle 28.4.1987 tapahtuneen panttauksen osalta raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi pantin luovutuksen tapahtuneen sellaisena aikana, jolloin A oli ollut Oy Etna-Lämpö Ab:n hallituksen puheenjohtaja ja omistanut yhtiön osakkeet. A oli suorittanut panttaustoimen yksin ilman Oy Etna-Lämpö Ab:n yhtiöelimien myötävaikutusta, joten oikeustoimi ei ollut syntynyt lain säännöksiä noudattaen. Koska A:n omistama Meriosa Ky oli omistanut Särkiveneet Oy:n 15 osakkeesta 14 ja Särkiveneet Oy puolestaan Särkisalon Veneveistämö Oy:n osakkeet, A oli ottaen huomioon yhtiöiden tosiasialliset omistussuhteet toiminut osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännösten vastaisesti.

Oy Bensow Ab:lle tapahtuneen panttauksen osalta raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi osittain asianosaisten omien kertomusten ja osittain asiassa esitetyn muun näytön perusteella, että Oy Etna-Lämpö Ab:n hallituksen jäsenet A puheenjohtajana ja B olivat 17.5.1987 laatineet yleispanttaussitoumuksen, jossa Oy Etna-Lämpö Ab oli sitoutunut luovuttamaan Oy Bensow Ab:lle talletustodistuksen nro 31338. Oy Etna-Lämpö Ab:n ja Meriosa Ky:n välillä ei ollut vallinnut konsernisuhdetta. A oli osallistuessaan vakuuden antamiseen omistamansa Meriosa Ky:n velan vakuudeksi toiminut osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännösten vastaisesti.

Top-Hill Kommandiittiyhtiölle tapahtuneen panttauksen osalta raastuvanoikeus on katsonut Oy Etna-Lämpö Ab:n hallituksen 1.6.1987 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenevistä asiatiedoista johtuen sekä A:n poliisikuulustelussa antaman kertomuksen ja 2.6.1987 allekirjoitetun panttaussitoumuksen perusteella selvitetyksi, että A oli, myytyään 7.5.1987 Oy Etna-Lämpö Ab:n osakkeista 51 prosenttia ja erottuaan jo ennen 1.6.1987 pidettyä yhtiökokousta yhtiön hallituksen puheenjohtajuudesta, 2.6.1987 allekirjoittanut ilman Oy Etna-Lämpö Ab:n yhtiöelimien suostumusta tai myötävaikutusta panttaussitoumuksen, jolla Oy Etna-Lämpö Ab oli sitoutunut luovuttamaan TopHill Kommandiittiyhtiölle talletustodistuksen. Kun A oli 1.6.1987 pidetyssä yhtiökokouksessa saanut tietää olevansa velvollinen palauttamaan hallussaan olleet talletustodistukset, A oli vastoin hallituksen nimenomaista päätöstä allekirjoittanut ja laatinut mainitun panttaussitoumuksen. A oli tällä tavoin anastanut hallussaan ollutta yhtiön omaisuutta ja samalla ryhtynyt panttaustoimeen osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännösten vastaisesti.

Lainojen ja vuokraennakkojen osalta raastuvanoikeus on katsonut, että A oli Oy Etna-Lämpö Ab:n puolesta siirtänyt lainoina Meriosa Ky:lle 846.000 markkaa 2.-19.2.1987 ja Särkisalon Veneveistämö Oy:lle 30.000 markkaa. Mainittuina lainoina, vuokranennakkoina ja muina selvittämättöminä siirtoina oli Oy Etna-Lämpö Ab:stä siirretty yhteensä 1.161.500 markkaa, mikä määrä oli Meriosa Ky:n ja Osuuspankki Raaseporin välisen kiinteistökaupan yhteydessä maksettu kaupan ehtojen mukaisesti Oy Etna-Lämpö Ab:lle takaisin. A oli lainatessaan mainitut määrät, ottaen huomioon hänen asemansa omistamissaan yhtiöissä, rikkonut osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännöksiä.

Raastuvanoikeus on tuominnut A:n osakeyhtiölain 8 luvun 6, 9 ja 10 §:n, 12 luvun 7 §:n ja 16 luvun 9 §:n sekä rikoslain 29 luvun 2 §:n ja 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla 30.1.-2.6.1987 tehdystä jatketusta rikoksesta, joka käsitti kolme osakeyhtiörikkomusta sekä yksin teoin tehdyt osakeyhtiörikkomuksen ja törkeän kavalluksen, 9 kuukaudeksi vankeuteen. Valtiolle A ja jutussa myös rangaistukseen tuomittu B on yhteisvastuullisesti velvoitettu korvaamaan todistelukustannukset 435 markkaa. Vielä raastuvanoikeus on velvoittanut suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Oy Etna-Lämpö Ab:lle, A:n yksin 23.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.4.1990 lukien sekä A:n ja B:n yhteisvastuullisesti 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.4.1990 lukien.

2. Riita-asia

Oy Etna-Lämpö Ab:n toimialaan ei kuulunut takuiden asettaminen eikä lainaustoiminta. Top-Hill Kommandiittiyhtiön olisi pitänyt tietää A:n olleen Meriosa Ky:n omistaja ja vastuunalainen yhtiömies. Kommandiittiyhtiö oli laiminlyönyt ottaa selon siitä, että A oli asemaansa nähden asettanut Oy Etna-Lämpö Ab:n puolesta vakuuden, joka ei ollut kuulunut sen toimialaan, ja sen olisi pitänyt tietää, että A tällöin ylitti toimivaltansa ja toimi vailla kelpoisuutta. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiön ei voitu katsoa toimineen perustellussa vilpittömässä mielessä sen panttaussaannon syntyessä. Näin ollen Oy Etna-Lämpö Ab oli oikeutettu saamaan talletustodistuksen haltuunsa ilman lunastusta.

Raastuvanoikeus on hylännyt Top-Hill Kommandiittiyhtiön kanteen ja velvoittanut Oy Etna-Lämpö Ab:n kanteesta TopHill Kommandiittiyhtiön heti luovuttamaan Oy Etna-Lämpö Ab:lle Suomen Pankin investointitalletustodistuksen nro 14830. Lisäksi Top-Hill Kommandiittiyhtiö on velvoitettu suorittamaan Oy Etna-Lämpö Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista yhteensä 17.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.4.1990 lukien.

Helsingin hovioikeuden päätös 20.12.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja Top-Hill Kommandiittiyhtiö olivat valittamalla saattaneet jutun, on lausunut, että raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottu kavaltaminen oli kohdistunut suureen määrään varoja ja kavaltamista oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaatinut A:n rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Tämän vuoksi hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus on määrätty ehdolliseksi koetusajaksi, joka on alkanut hovioikeuden päätöksen antopäivästä ja päättyi 31.12.1992. Ehdollinen rangaistus voitiin määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana teki rikoksen, josta hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jätetty pysyväksi. A ja Top-Hill kommandiittiyhtiö on velvoitettu kumpikin erikseen korvaamaan Oy Etna-Lämpö Ab:n vastauskulut hovioikeudessa 500 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Perustelut

A on 2.2.1987 alkaen omistanut kaikki Oy Etna-Lämpö Ab:n osakkeet, kunnes hän on 7.5.1987 myynyt Oy Sherlock Ltd:lle enemmistön osakkeista. A on samanaikaisesti ollut Meriosa Ky:n vastuunalainen yhtiömies. Meriosa Ky on omistanut Särkiveneet Oy:n 15 osakkeesta 14 ja viimeksi mainittu yhtiö puolestaan Särkisalon Veneveistämö Oy:n osakkeet. Oy Etna-Lämpö Ab ja mainitut muut yhtiöt eivät ole keskenään muodostaneet osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettua konsernia. A on 10.2.1987 alkaen ollut Oy Etna-Lämpö Ab:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön osakkeiden myymisen jälkeen sen hallituksen jäsen heinäkuuhun 1987 saakka.

A on Oy Etna-Lämpö Ab:n nimissä luovuttanut investointitalletustodistuksen nro 9621 Jukova Oy:lle ja talletustodistuksen nro 14830 Top-Hill Kommandiittiyhtiölle Särkisalon Veneveistämö Oy:n velkojen vakuudeksi sekä talletustodistuksen nro 31338 Oy Bensow Ab:lle Meriosa Ky:n velkojen vakuudeksi. Panttauksista on laadittu Jukova Oy:lle 28.4.1987, Oy Bensow Ab:lle 13.5.1987 ja Top-Hill Kommandiittiyhtiölle 2.6.1987 päivätyt yleispanttaussitoumukset, joiden antajana on ollut Oy Etna-Lämpö Ab ja allekirjoittajana yhtiön puolesta A.

A on raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin suorittanut Oy Etna-Lämpö Ab:n antamina lainoina yhteensä 846.000 markkaa Meriosa Ky:lle 2.-19.2.1987 ja 30.000 markkaa Särkisalon Veneveistämö Oy:lle 16.3.1987. Nämä suoritukset on 20.2.1988 maksettu takaisin Oy Etna-Lämpö Ab:lle Meriosa Ky:n ja erään pankin välisen teollisuusrakennuksen kaupan ehtojen mukaisesti.

Jutussa on rikosasiassa täällä kysymys siitä, onko A TopHill Kommandiittiyhtiölle tapahtuneen investointitalletussaatavan panttauksen yhteydessä syyllistynyt kavallusrikokseen ja osakeyhtiörikkomukseen sekä muiden panttausten ja lainasuoritusten yhteydessä osakeyhtiörikkomuksiin, sekä riita-asiassa siitä, onko talletussaatavan panttaus Oy Etna-Lämpö Ab:tä sitova, ja jos näin on, onko Top-Hill Kommandiittiyhtiöllä oikeus kanteessaan vaatimaansa velvoittamis- tai suoritustuomioon.

Lähtökohtana on, että talletukseen perustuva saatava pankilta on pantattavissa, ellei panttausta ole laissa tai sopimuksessa kielletty. Talletustodistusten antaminen Oy Etna-Lämpö Ab:lle on perustunut investointivarauslain mukaisen investointivarauksen ja sen nojalla tapahtuneen talletuksen tekemiseen. Top-Hill Kommandiittiyhtiölle pantiksi luovutetun talletustodistuksen nro 14830 ehtojen mukaan "Verohallituksen annettua luvan talletuksen tai sen osan nostamiseen Suomen Pankki maksaa varat tallettajalle tätä talletustodistusta vastaan". Investointivarauslaissa tai muussakaan laissa ei ole kielletty talletussaatavan luovuttamista kolmannelle henkilölle hänen saatavansa vakuudeksi. Myöskään Suomen Pankin ja Oy Etna-Lämpö Ab:n välillä ei ole talletustodistuksessa tai muutoinkaan sovittu, että talletussaatavan panttaus oli kielletty. Investointitalletussaatava on näin ollen ollut pantattavissa.

Jutussa kuullun todistajan Z:n mukaan A oli tarjonnut Top-Hill Kommandiittiyhtiölle Särkisalon Veneveistämö Oy:n velkojen vakuudeksi Oy Etna-Lämpö Ab:n investointitalletustodistuksen. Z:n ja myös todistajana kuullun Y:n kertomuksista on pääteltävissä, että talletustodistus nro 14830 oli tässä tarkoituksessa luovutettu Top-Hill Kommandiittiyhtiölle 6.5.1987, jolloin myös oli allekirjoitettu ja annettu sitä koskeva yleispanttaussitoumus. Tähän yleispanttaussitoumukseen oli kuitenkin erehdyksessä merkitty pantinantajaksi Särkisalon Veneveistämö Oy. Kun erehdys oli Top-Hill Kommandiittiyhtiön rahoittajapankissa havaittu, oli laadittu uusi 2.6.1987 päivätty yleispanttaussitoumus, jonka A oli pantinantajan Oy Etna-Lämpö Ab:n puolesta allekirjoittanut. Aikaisempi 6.5.1987 päivätty yleispanttaussitoumus oli revitty. Sitoumuksen revityt kappaleet on todisteena annettu raastuvanoikeuteen.

Edellä olevasta ilmenee, että talletustodistuksen nro 14830 luovuttaminen 6.5.1987 panttina Top-Hill Kommandiittiyhtiölle on virheellisesti laaditusta yleispanttaussitoumuksesta huolimatta perustunut siihen, että A Oy EtnaLämpö Ab:n puolesta on tarjonnut sen pantiksi Top-Hill Kommandiittiyhtiölle, joka on hyväksynyt tarjouksen viimeistään pantin vastaanottaessaan. Panttioikeuden syntymisen edellytyksenä oleva panttaussopimus on siten yleisten sopimus- ja panttioikeudellisten periaatteiden mukaan syntynyt yhtiöiden välillä viimeistään 6.5.1987 panttia luovutettaessa eikä vasta 2.6.1987 uutta panttaussitoumusta annettaessa.

Talletustodistuksesta ilmenevän saatavan panttaus on näin ollen tapahtunut aikana, jolloin A on vielä omistanut kaikki Oy Etna-Lämpö Ab:n osakkeet. Yleisten osakeyhtiöoikeudellisten periaatteiden mukaan, joista oikeuskäytännön ilmauksina ovat ratkaisut KKO 1970 II 82 ja 1986 II 136, osakeyhtiö voi pätevästi tehdä myös toimialaansa ja tarkoitukseensa kuulumattomia sopimuksia, jos kaikki osakkeenomistajat suostuvat niihin. Tämän mukaisesti A on Oy Etna-Lämpö Ab:n koko osakekannan omistajana luvallisesti ja yhtiötä sitovin vaikutuksin saanut 6.5.1987 tekemällään tavalla pantata talletustodistuksesta ilmenevän saatavan Särkisalon Veneveistämö Oy:n velan vakuudeksi siitä riippumatta, onko toimenpide ollut Oy Etna-Lämpö Ab:n toimialan ja tarkoituksen mukainen vai ei. Näin ollen hän menettelyllään ei ole voinut syyllistyä Oy Etna-Lämpö Ab:hen kohdistuneeseen anastusrikokseen.

Talletustodistusten luovuttamiset vakuustarkoituksessa ja rahalainoina tehdyt suoritukset eivät ole tapahtuneet sellaisten henkilöiden velvoitteista tai sellaisille henkilöille, jotka mainitaan osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:ssä, eikä A siten ole antanut vakuuksia ja rahalainoja tuon pykälän säännösten vastaisesti. Osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:ssä ei ole säädetty rangaistavaksi lain 8 luvun 6, 9 tai 10 §:n vastaista menettelyä. A ei siten ole myöskään syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin osakeyhtiörikkomuksiin.

Koska talletustodistuksen nro 14830 panttaus on Oy EtnaLämpö Ab:tä sitova, Top-Hill Kommandiittiyhtiö ei ole velvollinen luovuttamaan talletustodistusta takaisin Oy Etna-Lämpö Ab:lle ennen kuin se on saanut suorituksen pantin perusteena olevasta saatavastaan.

Kuten edellä on todettu, Oy Etna-Lämpö Ab:n investointitalletukseen perustuva saatava Suomen Pankilta on voitu luovuttaa pantiksi Top-Hill Kommandiittiyhtiölle. Kommandiittiyhtiön saatava, jonka vakuudeksi talletustodistus nro 14830 on annettu yhtiölle pantiksi, on erääntynyt maksettavaksi eikä sitä ole maksettu. Harkitessaan Oy Etna-Lämpö Ab:n velvollisuutta myötävaikuttaa siihen, että Top-Hill Kommandiittiyhtiö saa pantin perusteella Suomen Pankista rahaa saatavalleen, Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen, että investointivarauksen käytöstä ja investointitalletuksen nostamisesta on investointivarauslaissa yksityiskohtaisia määräyksiä, joiden noudattamatta jättämisestä aiheutuu investointitallettajalle haitallisia veroseuraamuksia. Tähän nähden tallettaja ei pelkästään talletuksen panttaamisen perusteella ole velvollinen myötävaikuttamaan talletuksen nostamiseen, jos siitä voi koitua hänelle tämänlaisia seuraamuksia. Jutussa ei ole selvitetty, että kysymyksessä oleva investointitalletus olisi Top-Hill Kommandiittiyhtiön kanteessa vaadituin tavoin nostettavissa ilman tällaista veroseuraamusten uhkaa Oy Etna-Lämpö Ab:lle.

Top-Hill Kommandiittiyhtiölle antamassaan yleispanttaussitoumuksessa Oy Etna-Lämpö Ab ei myöskään ole sitoutunut myötävaikuttamaan pantiksi antamansa talletustodistuksen rahaksi muuttamiseen, vaan osakeyhtiö on ainoastaan oikeuttanut Top-Hill Kommandiittiyhtiön "muuttamaan pantin rahaksi myymällä sen joko julkisella huutokaupalla tai muulla TOP-HILL KY:n edullisena pitämällä tavalla". Siten ei myöskään panttaussopimuksesta ole johdettavissa Oy Etna-Lämpö Ab:lle velvollisuutta myötävaikuttaa Top-Hill Kommandiittiyhtiön kanteessa vaadituin tavoin talletuksen nostamiseen.

Kun Oy Etna-Lämpö Ab:lla ei ole kanteessa väitettyä myötävaikutusvelvollisuutta talletuksen nostamiseen, yhtiötä ei voida tuon velvollisuuden asemesta velvoittaa lunastamaan panttia.

Näillä perusteilla Top-Hill Kommandiittiyhtiön vaatimukset Oy Etna-Lämpö Ab:n velvoittamisesta pyytämään kotipaikkakuntansa verotoimistolta todistus investointitalletuksen nosto-oikeudesta ja luovuttamaan todistus kommandiittiyhtiölle tai toissijaisesti lunastamaan talletustodistus ovat perusteettomia.

Jutun näin päättyessä A ei ole velvollinen korvaamaan Oy Etna-Lämpö Ab:n oikeudenkäyntikuluja. Oy Etna-Lämpö Ab ja Top-Hill Kommandiittiyhtiö ovat puolin ja toisin hävinneet kanteensa. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon myös asian laadun niiden on pidettävä kulunsa jutussa vahinkonaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätöksiä muutetaan seuraavasti:

Rikosasiassa hylätään syyte A:ta vastaan jatketusta rikoksesta, joka käsittää kolme osakeyhtiörikkomusta sekä yksin teoin tehdyt osakeyhtiörikkomuksen ja törkeän kavalluksen. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja 435 markan todistelukustannusten korvaamisesta valtiolle. Tämä korvaus jää jutussa myös rangaistukseen tuomitun B:n yksin suoritettavaksi. Lisäksi A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Oy Etna-Lämpö Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeuden osalta yksin 23.000 markkaa korkoineen ja yhteisvastuullisesti B:n kanssa 2.000 markkaa korkoineen, mikä viimeksi mainittu määrä jää B:n yksin suoritettavaksi, sekä hovioikeuden osalta 500 markkaa korkoineen.

Riita-asiassa kanteet ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään puolin ja toisin. Top-Hill Kommandiittiyhtiö vapautetaan velvollisuudesta luovuttaa Oy Etna-Lämpö Ab:lle Suomen Pankin investointitalletustodistus nro 14830 sekä suorittaa Oy Etna-Lämpö Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeuden osalta 17.000 markkaa korkoineen ja hovioikeuden osalta 500 markkaa korkoineen.